The End

Nonni, nysse loppuu - blogini kirjoittelu siis! Tästä tuli lopulta aikamoinen sillisalaatti, ja toivon tosissaan, että tästä on tuleville Pariisiin lähtijöille edes jotain apua. Pientä vinkkiä lukijoille: blogin sivupalkissa tuolla oikeassa laidassa on osio nimeltä KATEGORIAT, josta löytyy alaotsikkoa klikkaamalla kaikki ne tekstit, joissa kerron esim. asumisasioista tai opiskelusta Pariisissa. Museoillekin on oma tunnisteensa, koska jauhoin niistä niin usein. :) Jos olet vaihtoon lähdössä ja jokin asia askarruttaa, autan mielelläni - pistä mailia osoitteeseen esemhelm(ät)jyu.fi.

Tätä on ollut loppujen lopuksi tosi hauska kirjoittaa, vähän kuin rustaisi jotain julkista päiväkirjaa. Mikä sinänsä on ainakin omaan korvaan jonkinasteinen oksymoron, mutta mitenkä tätä nyt muuten kuvaisi. :) Ainakin mulle itselleni Ranskalainen vuosi tulee olemaan yksi hyvä tapa muistaa myöhemmin ne fiilikset ja asiat, jotka on tulleet koettua. Tänne on ollut kiva kipata kaikki keskeneräiset ajatukset ja huonot vitsit, sekä myös laittaa kuvia (joista päätellen mun kuvaajatavaramerkkini on vino horisontti). En ole viitsinyt korjata mitään kirjoitus- tai pilkkuvirheitä, koska nämä postaukset eivät mitään virallisia kotitehtäviä tai vastaavia ole. Muistan myös elävästi, että jo nelosluokan Kesälomani-aineeseen sain opettajalta kommentin "käytät liikaa huutomerkkejä", ja kuten näkyy, niin tapa istuu aika sitkeässä! Suokaa siis anteeksi. :)

Aikoinaan itselleni vaihtoon hakeminen oli ollut itsestäänselvyys jo siitä asti, kun yliopistoon pääsin. En ollut koskaan kuullut kenestäkään, joka olisi katunut vaihtoonlähtöään, joten olin varma, että lukuvuodesta 2010-2011 tulisi hieno. Ja vaikka se kuulostaa kamalalta kliseeltä, en olisi silti arvannut, että siitä tulisi näin mahtava - että tapaisin näin huippuja ihmisiä, saisin hyviä ystäviä, tottuisin asumaan niin valtavassa kaupungissa, näkisin ja kokisin tällaisia asioita... Lista on loputon. Tietenkään elämä ei Pariisissakaan aina mitään helpointa tai hauskinta ollut, byrokratia, kulttuurierot ja Suomesta kantautuneet surulliset uutiset olivat varsinkin alussa vaikeita kestää ilman tuttua turvaverkkoa. Mutta olen perusluonteeltani vähän sellainen ikuisuusoptimisti, ja yritän aina keskittyä niihin hyviin puoliin, vaikka sitten apinan raivolla jos ei muuten. :)
Yhteydenpito Suomeenkin onnistuu onneksi nykyään helposti; onhan sitä puhelimet, Facebook, Skype ja muut vastaavat viritelmät. Kyllä yhteydenpitovälineet aina keksitään. Ei se toki aina helppoa ollut, mutta tarkoitan, ettei sen pitäisi antaa olla esteenä lähtemiselle.

Jotenki ihmiset aina sanovat vaihtoajan selventävän tulevaisuudensuunnitelmia tai kasvattavan luonnetta. Naureskelin vielä jouluna, että niin varmaan joo, kasvua taitaa tapahtua vain mun fyysisessä ulottuvuudessa, mutta varmaankin tällainen kokemus jotenkin muuttaa ihmistä. Miten, sen näkee sitten ajan kanssa. :) Ja vaikka olen tässä sitä vuoden ajan hokenut, sanotaan se nyt sitten vielä kerran: lähtekää ihmiset vaihtoon, ihan tosissaan. :) Tämä oli ihan varmasti yksi hienoimmista jutuista joita olen koskaan tehnyt.

Kiitos ja hei siis kaikille matkaani seuranneille! Audrey Hepburnin sanoihin on hyvä lopettaa:

"Paris is always a good idea."

postauksen kuvat flickr ja tumblr

Pariisi - miniopas

Tässä tällainen omien kokemuksieni perusteella kokoamani pieni vinkkipostaus! En todellakaan väitä tuntevani Pariisin joka kolkkaa, mutta on kiva jakaa omia kokemuksiaan, jos näistä olisi jollekulle vaikka jotain hyötyäkin. :) Tällainen toimii hyvänä muistilistana itsellekin.

Syömään

Jos etsinnässä on ravintola, kannattaa suunnata Saint Michel’iin, eli Latinalaiskortteleihin. Ruokapaikkoja löytyy lukematon määrä, ja kaikki vieri vieressä, eli valinnanvaraa riittää - tosin on vähän tuuripeliä, osuuko hyvään paikkaan, koska alue on myös turistien suosiossa. Hinnat myös edullisia, hyvän menun saa kympillä. Muutama suositus: intialainen Safran ei petä koskaan, ja kaikille fiftarihenkisille suosittelen Happy Days Dineria pirtelönnälkään. Sushiravintoloita on pilvin pimein Opera Garnier’n lähellä rue Saint-Annella, enkä ole tainnut Pariisissa syödä kertaakaan huonoa sushiannosta. Jälkkäriä tarjoaa maailmankuulu Ladurée, jonka teesalongit löytyvät ainakin Champs-Elyséeltä sekä rue Royale'lta. Jos suomalaista ruokaa tekee mieli, Estelle's Café 11.arrondissementissa veti pisteet kotiin ainakin omalla kohdallani. :)

Lasillisille / tanssimaan

Jos taas etsit paikkaa, jossa istua iltaa, suosittelen erittäin lämpimästi Oberkampfin metroaseman lähistöä. Kahdeksan aikaan illalla alkavat pienet baarit availla oviaan, ja kivoja paikkoja on todella runsaasti! Hinnatkaan eivät ihan pilvissä heilu, ja viini on aina hyvää - suosittelen drinkkibaari Kitschiä, aivan ihana. Jos tanssijalka vipattaa, yksi ihan parhaista paikoista on Pop-in Rue Amelot’lla. Porukka istuu lattioilla juomassa mansikkaolutta, ja kellarista löytyy itse tanssilattia. Tosi kotoisa tunnelma, musiikkia laidasta laitaan eli Michael Jacksonista Rammsteiniin (luit oikein). Yksi loistava drinkkipaikka on aikaisemminkin täällä mainittu, hypertyylikäs Le China (rue Charenton'lla), jossa kannattaa käydä happy hourin aikaan klo 18-20. Samoilta kulmilta löytyy Motel Bar, jossa ei valitettavasti tanssilattiaa ole, mutta musiikki on aivan loistavaa (The Smiths, Edith Piaf, Annie, Cee Lo Green yms.). Metroasema Goncourtin läheltä loutyy L'Etage Club, jossa kuulee livesoulia, ja dj:n levylautanen painottuu akselille Stevie Wonder-James Brown-Michael Jackson. La Bourse -metroaseman läheltä löytyy Social Club, kooltaan hieman isompi paikka, jossa on usein hyviä keikkoja Mark Ronsonista tekno-dj:hin. Jos taas haluaa vähän perinteisemmälle jazzklubille, niin silloin osoitteeksi 38 rue de Rivoli, sieltä löytyy pieni maanalainen jazzluola. Täällä kaikki tuntevat toisensa, ja jamien aikaan jokaista asiakasta pyydetään lavalle (huom, ei ole pakko mennä kuitenkaan :D). Tiskin takana häärivä neiti tulee Sveitsistä ja ilahtuu aina, kun joku sanoo pari sanaa saksaksi.

Ostoksille

La Défense’lla on valtava ostoskeskus Quatre Temps, tosin itse tykkään yleensä kierrellä pikkuputiikeissa. Niitä löytyy erityisesti Marais'sta eli 4. arrondissementista, joka on muutenkin aivan hurmaava alue. Rue de la Verrerie'llä on Free'p'star -niminen 2nd hand -liike, jossa ovat hinnat todella kohdallaan, suosittelen.

Rue Saint-Honorélta Louvren takaa löytyy luksusliikkeitä sekä ihana tavaratalo Colette. Loistava levy- ja kirjaosasto! Vaatteisiin ei itsellä budjetti venyisi (myynnissä mm. Marc By Marc Jacobsia ja Manoushia), mutta kivahan niitä on katsella. :) Täällä shoppailevilla tytöillä heiluu kädessä Miu Miun ja vastaavien kassit, kertonee paljon.

Todella edullisia kenkiä löytää Bellevillen metroaseman ympäriltä, mutta ota kaveri tänne mukaan – yksin voisi olla vähän epämiellyttävä tunnelma. Montmartrelta löytyy loistavia 2nd hand -kauppoja ja pikkuputiikkeja, löydettiin yksikin jossa kaksi daamia teki käsin korsetteja mittojen mukaan! Toinen lempipaikkani kauppojen kiertelyyn on Saint-Germain-des-Prés'n alue ja Rue de Rennes, löytyy ihan kaikkea. Parhaisiin ”nähtävyyksiin” kuuluu vintageliike Ragtime (rue Cardinalella), josta voi löytää mm. Diorin korkokengät tai Chanelin jakkupuvun, ja rouva myyjättärellä on maailman hurjin tupakkaääni. Kaikille kirjallisuusihmisille puolestaan vinkkinä kirjakauppaketju Mona Lisait, todella edullisesti mm. taide- ja arkkitehtuurikirjoja! Iso myymälä löytyy mm. Rue de Rivolin läheltä rue du Templeltä.

Museot

Museoista vaahtoan niin paljon melkein joka postauksessa, että mainittakoon nyt vain, että melkein kaikki niistä ovat ilmaisia alle 26-vuotiaille EUn kansalaisille. Ja tosissaan, ne ovat näkemisen arvoisia. Näillä on täällä pikkuisen eri mittakaavassa nämä kokoelmat kuin siellä Suomen kamaralla… Lemppareitani saat esiin klikkaamalla blogin oikeassa reunassa KATEGORIAT-otsikon alla olevaa tunnistetta, jossa lukee "museot".

Puistoon ja herkuttelemaan

Puistoista omasta mielestäni kauneimmat on Luxemburgin puisto sekä Buttes-Chaumont. Kivoja vaikka lenkkeilyyn ja piknikeille! Tasapainoa tälle löytyy Marais’n kaupunginosasta rue Rambuteaulta, jossa on Pariisin parhaimmat herkkuleipomot. ;) Jos herkkuhammasta oikein kunnolla kolottaa, kannattaa ehdottomasti suunnata Miss Cupcake -kahvilaan Montmartrelle (löytyy ihan läheltä Abbessesin metroasemaa)! Myös ruotsalainen karkkikauppa täältä löytyy, nimittäin rue des Martyrs'ilta.

Näköaloja

Jos tahtoo ihastella Pariisia maantasoa korkeammalta, suosittelen Riemukaarta. Sieltä näkee myös sen Eiffelin, ja mikä parasta, ylös kiipeäminen ei maksa mitään alle 26-vuotiailta EUn kansalaisilta. Pimeän aikaan hieno kokemus, kun valomeri levittäytyy ympärillä joka suuntaan. Itse en syksyn aikana käynyt kertaakaan Eiffelissä, mutta neljä kertaa Riemukaaren huipulla – en vaan jaksa jonottaa ja maksaa itseäni kipeäksi, kun maisematkaan eivät voita l’Arc de Triomphen vastaavia. :D

Elokuviin ja teatteriin

Leffafiiliksen iskiessä ota suunnaksi Montparnasse. Tornin ympäriltä löytyy tuhottomasti elokuvateattereita, ja hinnat on alhaisemmat kuin keskustassa. Ympäristö on myös turvallisempi, joten iltanäytöksestä kotiin selviäminen ei ole ongelma. :) Teattereita löytyy kaupungista pilvin pimein, ja useimmissa myydään jäljellejääneet liput hyvin edullisesti tuntia ennen näytöstä, joten kannattaa mennä paikalle jonottamaan. :)

Mitä ei kannata kokeilla, missä ei kannata pyöriä?

Kehoitan vakavasti välttämään Gare du Nordin ympäristöä, etenkin ilta-aikaan. Huumekaupan keskusaluetta, kuten myös Chatelet – Les Halles –metroasema. Jälkimmäisen kohdallahan on valtava ostari, mutta jos sinne hotsittaa mennä shoppailemaan, ottaisin ainakin itse kaverin mukaan. Yksin kaupoissa kierrellessäni tuli nimittäin aika inhottava olo, käytävillä hengaa outoa porukkaa…  Halles’ssa Julien poikaystävältä ryösti rahat kukapa muukaan kuin poliisi itse. Kertonee aika paljon siis…

Pigalle on toinen paikka, jonne en illalla lähtisi, se kun sattuu olemaan Pariisin kuuluisaa punaisten lyhtyjen aluetta. Toinen, jolla on samanlainen maine, on Bois de Boulognen metsä iltaisin ja öisin.

Yleensä ottaen Pariisissa pärjää ihan maalaisjärjellä, kun muistaa ne pari hyvää neuvoa: ensinnäkin, vältä ihan totta ilta- ja yöaikaan sitä katsekontaktia. Tästä on kokemusta ihan tarpeeksi; kerrankin saatiin Gare de l’Estillä Lisan kanssa yöbussia odotellessa joku huumehörhö kimppuumme, ja lopulta piti juosta karkuun, kun tilanne alkoi vaikuttaa uhkaavalta. Yksi hyvä keino on kävellä/istua metrossa tai bussissa kuulokkeet korvilla, toimii! Toinen juttu on se, että pidä laukustasi huolta äläkä esittele uutta iPhoneasi metrossa – monelta kaverilta on kyseinen laite jo viety kädestä.

Karseaksi pelotteluksi meni tämäkin teksti :D Kerrotaan silti vielä, että kyllä ne plussat voittaa miinukset, kirkkaasti!

Leikin loppu lähestyy

Mun ei varmaankaan edelleenkään kannattaisi kirjoittaa tänne mitään viime päivistä. On ollut niin kivaa, enkä halua tajuta että huominen on viimeinen päivä täällä, tunnelmat on olleet ihan älyttömän haikeat. Kaikista kamalinta on sanoa hyvästejä ystäville - en tiedä voiko tätä fiilistä millään pukea sanoiksi. Suomesta lähtiessä asia oli eri, tiesin, että vuoden päästä voisin taas mennä Tuomo Prättälän keikoille samojen ystävien kanssa tutuissa suomalaisissa kaupungeissa. Sen sijaan en todennäköisesti tule asumaan Pariisissa kaikkien näiden vuoden aikana saamieni ystävien kanssa enää koskaan.

Ennen kuin alan oikein tosissani vetistellä, vaihdetaanpa aihetta. Keskiviikkona käytiin Franzin, Szilvin, Ioanan ja Lauran kanssa Théatre de la Madeleinessa katsomassa Beckettin näytelmä Fin de Partie, Leikin loppu. Alle 26-vuotiaiden kannattaa mennä jonottamaan tuonne tuntia ennen esitystä, jolloin jämäpaikat myydään nuorille 10 eurolla. :) Ja todellakin voin suositella, ihan huippuhyvät näyttelijät ja teatteri itsessäänkin on tosi juhlava! Szilvi ja Franzi saivat oikein yksityisaitionkin. :D

Perjantaina näin Szilviä viimeistä kertaa, neitokainen kun lähti illalla Budapestiin viikonlopuksi. Pillitettiin Opera Garnierin portailla siihen malliin, että amerikkalaisturistien ryhmä luuli jo meillä olevan jotain todella pahasti vialla.

Lauantaina suuntasin Deauvilleen ja Trouvilleen eli Normandiaan Atlantin rannalle Franzin ja Lauran kanssa! Nuo kaksi kaupunkia sijaitsevat siis ihan vierekkäin, niillä on jopa yhteinen rautatieasema, mutta tästä huolimatta ovat ihan erilaisia. Deauvillestä huokuu luksus: sinne avattiin maailman ensimmäinen Chanelin kauppa, hiekkarantaa riittää loputtomiin ja talot ovat hyvin chic. Trouville on rosoisempi ja kalastajakylämäisempi, mutta ihastuttava pienine kujineen. Reissusta olisi vaikka mitä kerrottavaa, mutta en ala tässä sen enempää tarinoimaan, antaa kuvien puhua puolestaan. :)

Ihanat matkaseuralaiseni!

Heippa! Tässä pönötän Deauvillen puolella, vastarannalla näkyy Trouville. :) Hyyyyvin lähekkäin siis ovat!

Deauvillen taloja...

...Ja Trouvillen tönöjä. Kuten näkyy, ihan eri tunnelma! Kaupunkeihin pääsee Pariisista junalla parissa tunnissa, ja olivat loistava kohde päiväreissulle. :)

Tänään lähdettiin piknikille Versailles'n puutarhaan Lauran ja Ioanan kanssa. Käytiin myös Petit Trianonissa ja Grand Trianonissa, leikittiin Lauran Polaroid-kameralla sekä seurailtiin suihkulähdeshow'ta  pitkälle iltapäivään asti, jonka jälkeen suunnattiin Eiffelin juurelle parille kuohuviinilasilliselle Franzin liittyessä seuraan.

Äsken sanoin hyvästit muutamalle asuntolaystävälle. Timi toisteli kuinka muisti nähneensä mut ekana päivänä kun muutin tänne ja sanoi ettei voi uskoa etten enää kiroa hänen kanssaan yhteen ääneen pätkivää nettiyhteyttä, syö jätskiä sisäpihalla ja leivo korvapuusteja. Enkä minäkään voi uskoa! Vastahan saavuin ekaa kertaa Pernetylle ja avasin asuntolan suuren rautaportin miettien, että mihin hittoon tulikaan se pää taas työnnettyä.

Kokoan jossain välissä vähän tätä vaihtoaikaa yhteen, mutta toistetaan nyt vielä sama asia, jonka olen tänne kirjoittanut jo aika monta kertaa: onneksi lähdin. Vaihto oli parhaita päätöksiä joita olen ikinä tehnyt. :)

...Ja nyt jatkamaan pakkaamista. Uuh.

Vinkkilistaa käytännön asioista

Koska olen viime päivinä ollut todella sentimentaalisella tuulella lähestyvän lähdön takia, kerron kuulumisia vähän myöhemmin. :) Tähän väliin ajattelin koostaa jotain sellaista listaa asioista, joista itse olisin ehkä halunnut tietää enemmän ennen vaihtoon lähtöä - siinä toivossa että joku tästä saisi jotain apua. :) Nämä koskevat nyt tietty lähinnä Pariisia, ja perustuvat omiin kokemuksiini.

• Pariisiin tullakseen ei tarvitse olla syntynyt kolme kultalusikkaa suussa. Eli toisin sanoen, vaikka kyseessä on kallis kaupunki, täällä on ihan mahdollista elää edullisestikin. :) Esimerkiksi oma vuokrani on todella edullinen Pariisin hintoihin nähden, eikä oman huoneen jakaminenkaan haitannut yllätyksekseni paljonkaan - päinvastoin on huippua, kun ei vieraaseen maahan yksin mennessään tarvitse olla aluksi ihan yksin. Pariisin asunnonetsijöille annoinkin jo aikaisemmin jotain vinkinpoikasta, ja näin pitkään asuntolassa asuneena voin todellakin suositella, ihanan yhteisöllinen meininki! Tämä asumistapa onkin ollut yksi parhaista jutuista tähän asti. HUOMIO myös kaikki asuntoloihin suuntaavat: kaikki tuntemani (muissa kuin yliopiston) asuntoloissa asuvat ovat joutuneet hankkimaan majoitusta varten ranskan- tai englanninkieliset todistukset a) siitä, että on rokotettu tuberkuloosia vastaan ja b) siitä, että on fyysisesti ja psyykkisesti kykenevä asumaan asuntolatyyppisessä ratkaisussa. Nämä paperit kannattaa hankkia jo Suomessa etukäteen, jos vain pystyy, täällä kun asioilla on tapana edetä tuskastuttavan hitaasti.

• Pankkiasiat olivat yksi murheenkryyni ainakin allekirjoittaneelle. En meinannut saada tiliä avattua mihinkään, koska en puhunut täydellistä ranskaa. Tämä on kuitenkin kiinni tuurista - jos kohdalle sattuu kiva virkailija, kaikki menee kivuttomasti. Itse sain ranskalaisen ystäväni auttamaan tässä asiassa, eli tuttavuuksista siis kaikki irti! :) Ranskan valtiohan maksaa myös vaihtareille "asumislisää", maksimi taitaa olla 150e/kk. Itse saan tosin vähemmän, kun asun edullisemmanpuoleisesti. Sekä pankkitilin avaamista että CAF:n eli asumislisän hakua varten tarvitset läjän papereita, joiden tarkat tiedot vaihtelevat pankista ja virkailijasta riippuen (tämä ei ole vitsi).

• Pankkitilin tarvitset myös hankkiaksesi opiskelijahintaisen kuukausikortin joukkoliikenteeseen. Kyseessä on siis ImagineR-kortti, ja hakemuksen saa käteen jokaiselta metroasemalta tiskiltä pyytämällä. Hakemuksen lähettämisestä kortin saamiseen menee kolmisen viikkoa, joten siksi aikaa kannattaa hankkia Navigo-kortti, jota voi ladata joko viikoksi tai kuukaudeksi kerrallaan - tulee halvemmaksi kuin niillä kertalipuilla kulkeminen, koska Navigoa voi käyttää niin paljon kuin tahtoo. Navigo voi olla hyödyllinen myös perus turistipyörähdykselle, jos suunnitelmissa on sahata enemmän kuin 10 matkaa metrolla. 10 matkan lippupaketti eli carnet kun maksaa yli 12 euroa, ja viikon Navigo noin 18 euroa. Huomaa kuitenkin, että Navigoa varten tarvitset passikuvan.

• Jos suunnitelmissa on matkailla paljonkin Ranskan sisällä junien kyydissä, kannattaa SNCF:n tiskiltä käydä ostamassa 12-25 -kortti. Sillä saa matkat usein jopa alle puoleen hintaan alkuperäisestä, joten vaikka kortti maksaa 49 euroa, se maksaa hyvin nopeasti itsensä takaisin.

• Kaikkiin kohtiin liittyvä seikka: varaa mukaan runsaasti passikuvia! Niitä vaaditaan joka lomakkeeseen, ja joskus näitä kysytään yliopiston kursseillakin.

• Puhelinliittymät ovat yllättävän tyyriin hintaisia. Itse en tarvitse netti+puhelin -yhdistelmää, koska asuntolani tarjoaa internetin vuokraan sisältyvänä, joten hommasin prepaid-kortin. Ainakin tällä hetkellä Lebara-yhtiön kortti on halvin löytämäni, ja sen voi ladata kaikenmaailman pikkuliikkeissä. 

• Kannattaa pitää mukanaan päivittäin jonkinlaista henkilökorttia tai sitten passikopiota, josta käy ilmi ikäsi ja se, että tulet EU-maasta. Tämä siksi, että sisäänpääsyt moneen paikkaan (esim. Riemukaaren huipulle ja lähes kaikkiin museoihin) ovat ilmaisia alle 26-vuotiaille EUlaisille, ja sinun täytyy siis tarvittaessa todistaa olevasi kumpaakin. Siis jos olet, tietenkin. :D

• Pariisissa kevät tulee aikaisemmin kuin Suomessa. Se on toki ihanaa, mutta kaikille allergisille tiedoksi: tarvitset todennäköisesti antihistamiinia jo maaliskuun alusta lähtien, koska ilma on tupaten täynnä siitepölyä. Pariisi on Wikipedian mukaan yksi vihreimmistä suurkaupungeista, ja tämä todella tuntuu alkukeväästä. :)

• Varaudu (ainakin henkisesti) yllätyksiin. Posahtiko tietokoneesi (ei muuten paljon naurattanut tämä juttu aikoinaan)? Fnac-liikkeissä on tietokoneosastolla ilmainen neuvontapiste, jossa ainakin minua auttoivat todella paljon. Sivumennen sanoen läppärin kuolema on tapahtunut myös monelle muullekin vaihtarikaverille, joten yleinen vaiva on siis kyseessä.

Siinäpä taisivat tulla tärkeimmät! Hätäillä ei kannata turhaan, kyllä kaikki hoituu, vaikka hitaasti mutta kuitenkin. :)

Ps. Huomenna lähden päiväksi Deauvilleen Franzin ja Lauran kanssa! Jee! :)

Le Week-end Monumentum

Viimeiset kahdeksan ja puoli päivää jäljellä. Jos ne menevät samalla ohjelmalla kuin tämä viikonloppu, taidan nukkua viikon putkeen heti Suomeen palattuani...

Perjantaina saapui viimeinkin Lisa Münchenistä Pariisiin meitä katsomaan, kuten myös Sabina Bangladeshista Ioanan ja Lauran vieraaksi. Päätettiin porukalla suunnata Montmartrelle unkarilaiseen ravintolaan, Le Petit Budapestiin.

Mukana olivat siis Laura, Ioana, Szilvi, Andrea, Sabina, Lisa ja minä, mutta olin vähän laiska kuvaaja ja kameraan tallentuivat vain kolme ensimmäistä (istuivat sopivasti pöydän toisella puolella). :)

Aivan huikea ravintola, todellakin suosittelen lämpimästi. Henkilökuntaa oli vähän, vain yksi tarjoilija ja yksi kokki, ja ravintola aivan ääriään myöten täynnä - ruokien saamisessa siis hieman kesti, mutta talo tarjosi hyvityksenä meidän seitsenhenkiselle porukallemme aperitiivit, kaksi pulloa viiniä sekä snapsit ja saimme vielä ruuistakin alennusta. Ja ne annokset! Tuolla kannattaa ehdottomasti tilata goulash-keittoa, vei kielen mennessään. Istuttiin tuolla loppujen lopuksi yli kolme tuntia, niin se aika juoksee kun on hyvää seuraa ja hyvää ruokaa. :)

Seuraavana aamuna suunnattiin Lisan ja Szilvin kanssa Marais'hen shoppailu- ja kahvilakierrokselle. :) Tuo quartier on kyllä aina vaan yhtä ihana...

Illallinen koostui tällä kertaa sushista Lisan, Szilvin ja Beatricen kanssa - kameran olemassaolo unohtui täysin sillä kertaa, mutta oltiin taas Rue Saint Annen sushiparatiisissa. :) Tuolta kadulta löytyy tuhat ja yksi japanilaisravintolaa, joilla kaikilla on hieman omat erikoisuutensa. Joka ikinen, jossa olen käynyt, on ollut hyvä. :)

Illallisen jälkeen käveltiin Pont des Arts -sillalle, jossa treffattiin Ioana, Laura, Sabina, Joakim, Franzi ja Sebastian. Suunnattiin porukalla taas île-de-la-Citén kärkeen, jossa poksautettiin shampanjapullo Ioanan kunniaksi: meidän romanialaisemme hyväksyttiin nimittäin opiskelijaksi Cambridgen yliopistoon! Juhlintaan oli siis tosiaankin aihetta, joten iltaa jatkettiin Club Socialissa La Boursessa, niinkin kauan kuin puoli kuuteen asti aamulla.

Bongattiin siinä aamun tunteina metroasemalta tuollainen hauska iPad2:n mainos, johon joku on tuhrinut ranskaksi tekstit "Et tarvitse tällaista oikeasti - kirja on halvempi, lue mielummin Baudelairea". Me olimme samaa mieltä. :)
Huristeltiin siis ekalla metrolla kotiin ja painuttiin äkkiä nukkumaan pariksi tunniksi. :D Oltiin nimittäin sovittu, että sunnuntai alkaa pitkällä brunssilla Parc de la Villettessä heti kahdeltatoista, ja suunnitelmastahan pidettiin tasan kiinni, vaikka kuinka silmät ristissä! Piknikeväät varmaan antoivat jotain mystistä energiaa, koska fiilis oli sen verran hyvä, että lähdettiin vielä porukalla Grand Palais'hen. Siellä on tosiaan nyt esillä Anish Kapoorin taideteos MONUMENTA 2011 Leviathan, jonka olen ollut aika pitkään jo utelias näkemään. :) Ja kuulkaas, aika uskomaton teos kyllä. Opiskelijahinta 2,50e, joten hopi hopi sinne vaan!

Leviathan on kooltaan ihan jättimäinen, joten yhteen kuvaan sitä ei todellakaan saanut mahtumaan. Tässä näette kuitenkin vähän osviittaa tuosta muodosta; toi mieleen jotain orgaanista, ehkä molekyylinkin jopa?

Tuo Grand Palais'n näyttelytilakin on todella näkemisen arvoinen. Tuolta löytyy jopa shampanjabaari teoksen vierestä, jotenkin niin ranskalaista :D

Mötikkä on tehty jostain liilasta kumimaisesta aineesta, se tuntui ihan pehmeältä. Laura ja Szilvi tutkailevat teoksen "esitettä".

Tältä se siis näytti ulkoa....

...ja tältä se näytti sisäpuolelta. Taideteokseen pääsi siis sisällekin, aika outo kokemus: kumiset seinät hohkasivat punaista valoa, äänet puuroutuivat ja mittasuhteet vääristyivät. Hurjaa :)

Leviatanin katsastamisen jälkeen alkoi väsy jo iskeä ja sadettakin ripotteli, joten suunnattiin nenät kohti kotia. :) Enää runsas viikko jäljellä, tuntuu niin absurdilta... Olen nyt tosissani innostunut kuvailemaan noita videoita, joten tässä sellainen kooste pe-la -päivistä videomuodossa, jos joku näistä pitää! :) Mukavat viikot taas kaikille!

Lähtölaskenta alkaa

Hektisen viikonlopun jälkeen takaisin Pariisiin! Mulla on nyt tasan kaksi viikkoa täällä jäljellä. Uskomatonta. Kymmenen kuukautta katosi jonnekin ihan hujauksessa!

Oli kätevää käydä Suomessa yo-juhlien merkeissä, niin tuli tavattua suurinta osaa sukulaisista yhdellä iskulla. :) Kuvia tuskin alan tänne laittamaan, tuli vähän jännä olo muutenkin kun niin moni kertoi lukevansa näitä mun korkeintaan puoliksi mietittyjä raapustuksiani... :D Ensin ajattelin että huh, pitää alkaa varmaan miettimäänkin mitä tänne oikein kirjoittaa, mutta toisaalta, eiköhän peli ole jo tässä vaiheessa menetetty. :P Joten jatketaan siis entiseen tapaan. Kuvia en tosiaan tänne iske, mutta väsäsin pienen videon lauantaisista juhlista. Musiikkina jazzia Ruotsin suunnalta, eli Koop-yhtyeen biisi Come to me.



Suomessa käynti oli mahtavaa, niin kaunis viikonloppu ja hieno lakitustilaisuus Tampere-talossa! Onnittelut vielä Ellalle ja Eetulle, ootte lakkinne ansainneet. :) Pariisiin paluukin oli kivaa - asuntolassa oli täysi hässäkkä päällä, tytöt leipoi ja ulkona jyrisi sellainen ukkosmyrsky, että ikkunat helisivät ja tuntui että koko talo tärähtelee. Eilen lähdin Timin kanssa Saint-Germain-dés-Prèsiin jätskille ja kävelin muuten vaan ympäriinsä Montparnassea, ai että tämä on kyllä kiva alue! Hassu fiilis, kun toisaalta ei millään tahtoisi lähteä täältä, mutta toisaalta Suomessa odottaa ihana työ, kaverit, Aku Ankat kymmeneltä kuukaudelta ja kohtapuoliin myös pieni kissanpentu. :) Ei siis valittamista. Voisipa nämä kaikki jotenkin saada Pariisiin...

Kuuluillaan taas pian!

Corbusier, Kubrick ja muutama muu tyyppi

Pitkästä aikaa tännekin tekstiä! Kokeet ovat nyt viimeinkin ohitse, joten päätään on vaihteeksi voinut vaivata todella tärkeillä asioilla, kuten sillä, mille puolelle Seineä tänään mennään piknikille. Tällaisina viikonloppuina Pariisi näyttäytyy todellakin parhaimmillaan: lämpöasteet heiluvat 25 asteen molemmin puolin, ja kun seurana on näin mahtavaa porukkaa, ei elämä voi muuta kuin hymyillä.

Lauantaina suunnattiin pienellä porukalla Poissyn kylään erästä aika spesiaalia nähtävyyttä varten. Jokainen taidehistorian perusopintoja käynyt on varmasti kuullut Corbusier'n suunnittelemasta Villa Savoye'sta, ja se tosiaan sijaitsee 40 minuutin junamatkan päässä Pariisista. Uskomatontahan tässä on se, että tuo tönö on rakennettu vuosina 1928-1930, mihin nähden sen modernistinen muotokieli on jotain aivan omaa luokkaansa.

Kyseinen talo suunniteltiin alunperin Savoyen perheen loma-asunnoksi, ja jo siinä vaiheessa kansainvälisestikin tunnetulle arkkitehdille annettiin lähes vapaat kädet. Koska ajan tekniikka ei kuitenkaan täysin kohdannut Corbusier'n ideoita, huomattiin muutamassa vuodessa talon olevan käytännössä asuinkelvoton. Kattopuutarhan kasvien kastelujärjestelmän häiriöt aiheuttivat sen, että joka syksy sateiden aikaan kellarissa suorastaan lainehti, ja madame Savoyen kylpyhuone muistutti uimahallia.

Savoyet jatkoivat hammasta purren eloa Villassa aina vuoteen 1940 asti, jolloin toisen maailmansodan alkaessa talo hylättiin ja se päätyi ensin saksalaisten, sitten amerikkalaisten haltuun. Sodan aikana taloa käytettiin mm. viljavarastona, ja se kärsi huomattavia vaurioita. Sodan jälkeen rakennus päätyi kaupungin haltuun, ja se toimi mm. nuorisokeskuksena - arkkitehtien protestien vuoksi se lopulta remontoitiin ja avattiin yleisölle.

Talon historia on minusta niin mielenkiintoinen, että piti hieman sitäkin kerrata. :) Villa Savoye on ihan uskomaton taideteos - se seisoo tukipilareillaan kevyen näköisesti ja sulautuu yllättävän harmonisesti maisemaan. Interiööri on jokaista pikku yksityiskohtaa myöten mietitty ja tyylillisesti varsinainen taidonnäyte.

Olohuoneeseen on laitettu esille myös Corbusier'n suunnittelemia huonekaluja, ja niitä sai testatakin! :)

"Essi hei, rentoudu, ne tentit on jo ohi..."

Onneksi Ioana sentään osaa ottaa rennosti. Jostain syystä Laura ja Joakim jäivät puuttumaan kuvista, mutta mukana olivat hekin :).

Keittiö oli meidän makuun hieman turhan laitosmainen (huomatkaa muuten ranskalaiseen tyyliin pöydälle jätetty viinilasi).

Ioana halusi vähän yksityisyyttä makkarin ja kylpyosaston välille.

Minä ja nähtävyys -kuva. :)

Ja pian olikin taas aika palata Pariisiin! Jos jäi Corbusier'n mestariteos kaihertamaan, tuonne(kin) pääsevät kaikki alle 26-vuotiaat EUlaiset ilmaiseksi, kuten niin moneen paikkaan täällä. Ei liene epäilystä etten suosittelisi käymään... :D

Illalla päätettiin vielä lähteä istuksimaan iltaa Seinen rannalle Citén saaren kärkeen, ja jestas, nähtiin uskomaton auringonlasku! Näiden kuvien värejä ei ole siis lainkaan muokattu:

Todella kaunista!

Tänään oli sitten vuorossa Cinémathéquen uusin näyttely, joka esittelee Stanley Kubrickin elämäntyötä. Lauran kaveri oli sanonut, että tuolla menee kuulemma helposti 3-4 tuntia, eli varatkaa hyvät kengät jalkaan - me naureskeltiin porukalla, että juu juu, hah hah, hyvä vitsi. Tosiaan nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä voin todeta, että varatkaa oikeasti ne mukavat kengät jalkaan. Neljä tuntia meni meillä yhdessä hujauksessa eikä kiinnostus kyllä herpaantunut sekunniksikaan! Todella mielenkiintoinen ja loistavasti suunniteltu näyttely, ei voi muuta sanoa. Joka elokuvasta pyörivät tärkeät kohtaukset isoilla screeneillä, ja esillä on puvustoa ja rekvisiittaa filmeistä (esimerkiksi Hohto-leffan kaksosten mekot vitriinissä). Suorastaan magneettinen kokemus. Kubrick-näyttely on esillä 31.7.2011 asti, joten hyvin ehtii vielä! :)

Lähipäivinä olisi tarkoitus kartoittaa tuota tavaramäärää kotireissua varten, sillä loppuviikosta on lähtö pikkusiskon ylppäreihin! Nyt on sitten islantilaisten tulivuorien ja kaikenmaailman lakkojen parasta pysyä kaukana, koska tahdon saunaan! :) Hyvää viikkoa kaikille :)